Kun eilisillasta oli toivuttu, syömässä käyty ja kauneusunet nukuttu, oli taas pakko mennä. Edessä oli opiskelijasaunailta, pitkästä aikaa, ja vaikkei oikein ollutkaan fiilistä lähteä, lähdin kuitenkin; luvassa oli ilmaista kaljaa, eikä siitä voi kieltäytyä.
Täytyy kyllä sanoa, etten oikein viihdy opiskelijabileissä, lähinnä siitä syystä, että koska opiskelen miesvaltaisia luonnontieteitä, on opiskelijoiden keskimääräinen olemus opiskelualaa vastaava. Tarkoitan tällä sitä, että alan opiskelijat ovat liian fiksautuneita opiskeluun ja ahkeruuteen, he ovat jotenkin liian suorituskeskeisiä ja vakavia, ilkeä sanoisi tylsämielisiä. Toki minäkin olen tässä oikeastaan viime vuosina ymmärtänyt, että ymmärrys ei tule helposti eikä heti; että jos haluaa oppia kunnolla, sen eteen täytyy nähdä vaivaa. Mutta kun kyse ei ole vain opiskeluun käytetystä ajasta, vaan myös yleisemmästä elämänasenteesta.
En oikein osaa täysin asiaa selventää, mutta jotain samaa on kokenut Carl Saganin Ensimmäisen yhteyden nuori Ellie Arraway, joka vietti opiskellessaan päivänsä seuraavassa seurassa:
Soitan sitten muutamalle kaverilleni, kyselen mikä on illan suunnitelma, se kuulemma on "naamat". Oikein mainiota. Kello on joku kaksitoista, kun lähden liikkeelle; olemme sopineet, että menemme alkubaariin muutamalle. Näin myös tapahtuu. Kaljat juotuamme joku valittaa, että on selvinpäin, ja sehän ei käy laatuun. Ostamme siis 12 shottia, 3 kullekin, ja kun olemme ne tuhonneet, lähdemme eteenpäin.
Tällä kertaa menemme discohelvettiin, jonoa on, mutta Jägermaister on sopiva lääke odotukseen. Sisään päästyämme ja juomat tilattuamme huomaan, että ainakin minun kohdalla shotit ovat tehneet tehtävänsä: humala on syvä kuin suolampi. Niin se käy. Sääli vain, että nyt kun iltaa muistelee, ei muisti oikein toimi; mutta se, mitä muistan, on käsittämätöntä sönkkäystä joillekin typyille, Dingon Levoton Tuhkimo, jonka aikana tanssimme melkoisen gayta tanssia kavereiden kanssa, sekä melkein turpaansaanti kadulla, mielessä maailmankaikkeuden metafysiikka.
Aamulla heräsin sitten kotoani, samoin kuin kaksi kaveriani. Sänky oli tyhjillään, kaikki nukkuivat lattialla; tiskipöydällä oli tyhjä Jägermaister-pullo, lattialla kaksi tyhjää pizzapaketttia. Mainio ilta, oli yhteenvedon lopputulema.
Täytyy kyllä sanoa, etten oikein viihdy opiskelijabileissä, lähinnä siitä syystä, että koska opiskelen miesvaltaisia luonnontieteitä, on opiskelijoiden keskimääräinen olemus opiskelualaa vastaava. Tarkoitan tällä sitä, että alan opiskelijat ovat liian fiksautuneita opiskeluun ja ahkeruuteen, he ovat jotenkin liian suorituskeskeisiä ja vakavia, ilkeä sanoisi tylsämielisiä. Toki minäkin olen tässä oikeastaan viime vuosina ymmärtänyt, että ymmärrys ei tule helposti eikä heti; että jos haluaa oppia kunnolla, sen eteen täytyy nähdä vaivaa. Mutta kun kyse ei ole vain opiskeluun käytetystä ajasta, vaan myös yleisemmästä elämänasenteesta.
En oikein osaa täysin asiaa selventää, mutta jotain samaa on kokenut Carl Saganin Ensimmäisen yhteyden nuori Ellie Arraway, joka vietti opiskellessaan päivänsä seuraavassa seurassa:
...poikien joiden vöistä riippui viimeistä huutoa oleva laskutikku kuin voitonsaalis; poikien joilla oli muoviset kynänpidikkeet rintataskussa; nokkavien, turhantarkkojen poikien, jotka naurahtelivat hermostuneesti; ja vakavahenkisten poikien kanssa, jotka viettivät koko valveillaoloaikansa valmistautuen tiedemiehen uralle.Jossain vaiheessa illanviettoa sitten huomaan, että olen aika pöhnässä, muiden vasta juotua alas muutaman juoman. Kyselen illan suunnitelmia, melkein kaikki ovat lähdössä kotiin, koska "huomenna täytyy tehdä tehtäviä". Ei siinä mitään, jokainen makunsa mukaan, minun makuni vain on erilainen.
Soitan sitten muutamalle kaverilleni, kyselen mikä on illan suunnitelma, se kuulemma on "naamat". Oikein mainiota. Kello on joku kaksitoista, kun lähden liikkeelle; olemme sopineet, että menemme alkubaariin muutamalle. Näin myös tapahtuu. Kaljat juotuamme joku valittaa, että on selvinpäin, ja sehän ei käy laatuun. Ostamme siis 12 shottia, 3 kullekin, ja kun olemme ne tuhonneet, lähdemme eteenpäin.
Tällä kertaa menemme discohelvettiin, jonoa on, mutta Jägermaister on sopiva lääke odotukseen. Sisään päästyämme ja juomat tilattuamme huomaan, että ainakin minun kohdalla shotit ovat tehneet tehtävänsä: humala on syvä kuin suolampi. Niin se käy. Sääli vain, että nyt kun iltaa muistelee, ei muisti oikein toimi; mutta se, mitä muistan, on käsittämätöntä sönkkäystä joillekin typyille, Dingon Levoton Tuhkimo, jonka aikana tanssimme melkoisen gayta tanssia kavereiden kanssa, sekä melkein turpaansaanti kadulla, mielessä maailmankaikkeuden metafysiikka.
Aamulla heräsin sitten kotoani, samoin kuin kaksi kaveriani. Sänky oli tyhjillään, kaikki nukkuivat lattialla; tiskipöydällä oli tyhjä Jägermaister-pullo, lattialla kaksi tyhjää pizzapaketttia. Mainio ilta, oli yhteenvedon lopputulema.
No comments:
Post a Comment